Velkuan kirkko

Pyhän Henrikin kirkon historiaa

Velkua kuului Taivassalon suurpitäjään aina 1860-luvulla tapahtuneeseen itsenäistymiseensä saakka. 1700-luvun lopulla velkualaiset olivat väsyneitä pitkiin, kesällä veneellä ja talvella jäitä pitkin taitettaviin kirkkomatkoihin ja he päättivät rakentaa oman kirkon.

Kirkon paikaksi Velkuan kolmen sadan saaren joukossa valittiin Palvan saari ja siellä etelään avautuva merenranta. Kirkon rakentamisen aikaan syysmyrskyillä pääsi veneellä aivan tapulin viereen asti. Rakentamiseen tarvittavat puut saatiin lahjoituksena Kaltsaaresta, Velkuan enklaavista Korppoon alueella.

Velkualaisten oma kirkko valmistui vuonna 1793. Piispa Jakob Gadolin lahjoitti velkualaisille Kristuksen ylösnousemusta kuvaavan alttaritaulun vuonna 1796 kiitokseksi siitä, että velkualaiset rakensivat itse kirkkonsa.

Montaa vuotta ei uusi kirkkorakennus saanut rauhassa toimia jumalanpalvelusten pitopaikkana, kun Suomen sota ulottui Velkualle asti. Lailuodon ympärillä Palvan saaren edustalla käytiin 18.9.1808 ruotsalaisten ja venäläisten välillä meritaistelu, joka muutaman tunnin kuluessa kääntyi venäläisten voitoksi. Venäläiset jäivät paikkakunnalle ja ryöstivät sekä pappilan että kirkon.

Velkuan kirkosta oli taistelun jälkeen jäljellä vain ulkokuori rikottuine ikkunoineen. Ryöstäjät veivät mukaan kullatun kalkin, 1600-luvulla valmistetun hopeisen sairaskäyntiastiaston, kynttelikköjä, lampetteja, keltaisen silkkikasukan, mustan hopeapitsisen samettikasukan, hopeakaluunoin koristellun haavin sekä lahjoituksena saatuja kirkkotekstiilejä. Ainoastaan ennen venäläisten rantautumista piilotettu alttaritaulu onnistuttiin pelastamaan. Votiivilaiva Lovisa Eleonora on Velkuan nuorten miesten 1812 tekemä lahjoitus Palvan meritaistelun muistoksi.

Velkuan kirkon ympärillä oli alun perin hirsiaita, joka korvattiin kiviaidalla hautausmaan laajennuksen yhteydessä 1800-luvun puolivälissä. Kirkkorakennuksessa oli aiemmin paljaat hirsiseinät, jotka oli maalattu punamullalla.

Kirkon sisätilat kokivat suurimman muutoksen 1900-luvun taitteessa jolloin aiemmin paljaat hirsiseinät peitettiin helmipaneelilla, harjan muotoa noudattanut sisäkatto muotoiltiin tynnyriholvimaiseksi ja kirkkoon lisättiin penkkejä. Kirkon perälle rakennettiin urkuparvi. Museovirasto vaati vuoden 1964 peruskorjauksen yhteydessä kirkon sisäosien palauttamista alkuperäiseen asuunsa jolloin urkuparvi jouduttiin purkamaan. Suuri osa kirkon nykyisestä irtaimistosta on saatu lahjoituksina.

Palvan meritaistelun jälkeen tapuliin saatiin uudet kellot. Toinen niistä rikkoutui myöhemmin ja tilalle tuotiin uusi. Vanhemman kellon kyljessä on psalmin ohje:

Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla. (Ps. 100:2).