Luostarikirkon aika

Kirkko oli suunniteltu ja rakennettu birgittalaisluostarin asukkaiden käyttöön, mutta kirkkosali palveli myös kaupunkilaisia ja pyhiinvaeltajia. Luostarikirkon sisätilat poikkesivat jonkin verran muista keskiajan kirkkorakennuksista. Pyhälle Pietarille omistettu pääalttari oli sijoitettu länsikuoriin. Neitsyt Marialle ja Pyhälle Birgitalle omistetut alttarit sijaitsivat itäkuorissa. Kirkkosalissa oli lisäksi eri pyhimyksille omistettuja sivualttareita.

Pohjoisseinän keskimmäisen ikkunan kohdalla oli oviaukko, joka johti nunnaluostarista kirkon pohjoisseinän suuntaiselle lehterille. Joissakin birgittalaisluostarikirkoissa myös keskilaivassa on ollut lehteri. Munkkien käytössä olleet tilat sijaitsivat kirkon länsi- ja eteläsivulla.

Seurakuntalaiset saapuivat kirkkosaliin itäpäädyn ovista. Näitä portaaleja, joista eteläisin on käytössä edelleen, on kutsuttu Anteeksiantamuksen porteiksi.

Kirkon luostarinaikainen kiinteä sisustus on tuhoutunut, mutta muuta esineistöä on jäljellä. Veistoksista ovat kirkossa nähtävillä alttarikaappi pyhimysveistoksineen, triumfikrusifiksi, Pietá-veistos, naispyhimys sekä Kristuksen kasvot. Kalkkikivinen kastemalja ja huuhteluallas ovat myös keskiaikaisia. Nunnien tekemistä käsitöistä on esillä Jeesuksen syntymästä kertova tekstiili.

Kuva: Naantalin luostarin pienoismallin on tehnyt sisar Lydia Mariantytär 1992.